Kesä tulee. Hitaasti, enkä tiedä kovinkokaan varmasti (ollaan kumminkin Suomen ilmatilassa) mutta olettaisin että se on silti tuloillaan, mitä nyt epäsosiaalisuuttaan arkailee vielä nurkan takana. Muutama viikko takaperin mä lueskelin mun vanhoja päiväkirjoja, ja huomioin olevani vuodenaikaihminen – se, mikä vaihe mitäkin vuodenaikaa sattuu olemaan meneillään, vaikuttaa todella ratkaisevasti siihen miltä elämä mun mielestä maistuu. Syksy sai relevanttina hetkenään oman rupatirallaansa, joten nyt haluaisin vuorostaan vähäsen fiilistellä viha-rakkaussuhdettani kesään. Ihan niin kuin maailman rakkaimmalta syksyltäni, myös kesältä löytyy ominaisuuksia laidasta laitaan.
Pro/con -listan rakennusvaiheessa ensin mainitulle puolelle iskeytyisivät mm. nämä neljä rakkaudentunnustusta:
+ Parasta kesässä on valo. Niin
paljon valoa, että aivot vaan alitajuisestikin laulaa hallelujaa
repeatilla. Pimeys, väisty - jokainen solu mussa huutaa valoa!
+ Runner up on ehdottomasti blogin
urlistakin kurkistava seikka; paljaat jalat. Siis olkaapa nyt
rehellisiä itsellenne, onko mitään parempaa? Kesäjalat, ilman
kenkiä ajaminen, varpaiden työntäminen kylmään mutaan
hellepäivänä... Ai että. Socks truly are for losers.
+ Aurinko kellimässä taivaankannella
+ sekopäisiä ihmisiä + neljä rengasta ja ilmastointi = rakkaus.
Roadtripit, niin määränpäällä varustetut kuin
päämäärättömätkin, on parhautta.
+ Tykkään myös kesän
yleisfiiliksestä. Kaikkialla järjestetään arjesta erottuvia
juttuja, mörökölli-suomalaiset kapuavat vihdoin kolosistaan
täyttäen kadut ihmismassoilla, ja ilmassa vaan hengailee sellainen
selittämätön rentous ja ylenpalttinen ilo. Tähän mennessä oon
kutakuinkin joka vuosi saanut viettää Jeesus-kesää – siis
kirmata ympäri Suomea (ja joskus ulkomaitakin) vailla kesätöitä,
viettäen kaikki päivät leireillä ja tapahtumissa – joten
kesäfiilis on tuttu juttu. Tänä vuonna mulla on kesätyö, mutta
se on ehkä kivoin sellainen ikinä, joten en usko että tältäkään
kesältä puuttuu fiilistä – onneksi.
Vähentävälle puolelle puolestaan
kuuluvat seuraavat neljä;
- Allergiat – sekä kaiken maailman
pölyille ja rehuille, että isoille ja pienemmillekin iniseville
raitapaitaisille lento-otuksille, joita myös hytyiksi, paarmoiksi
ja ampiaisiksi haukutaan.
- Helle. Kuuma, hiki, soija, ällö,
yäk yäk, hyi. Se, kun meikit kiehuu naamalla, jopa
ei-ollenkaan-vaatteita on liikaa vaatteita, pakastimeen
lukittautuminen (toisin sanoen siis hypotermiaan kuoleminen) alkaa
kuulostaa varteenotettavalta vaihtoehdolta, ja kaiken lisäksi
alkukantaisinkin käsitys perusturvallisuudesta romuttuu –
mikäli jalkaterät näet kesällä pistää möröiltä piiloon peiton alle, käy niille samoin kuin autoon jätetyille pienille lapsille tai koirille.
- Palaminen. Mulla kun on Voldem--
Hänen Joka Jääköön Nimeämättä iho, korvani kääntävät
automaattisesti sanat 'auringonotto', 'ruskettuminen',
'päivettyminen', 'bruna', ym., sanoiksi 'kidutus', 'rapu-efekti',
'kärvennyskuolema' ja
'mikään-määrä-suojakerrointa-50-ei-tule-ikinä-riittämään'.
- Kesäjalat, sanan negatiivisessa
merkityksessä. Arvet taannoisesta laskettelureissusta ja sitä
seuranneesta kyborgiutumisesta, sekä mustelmat, rakot, hiertymät,
haavoille raavitut hyttysenhaukkaamat, ynnä muut vaivalloiset
ihovauriot. Lisäksi mainittakoon vielä niinkin luonnollinen mutta ällöttävän vaivalloinen asia kuin ihokarvat. Kesällä pitäisi oikeasti olla
sheivaamassa kahdesti päivässä, jotta kehtaisi mennä koipineen
yhtään minnekään.. Sulaa hulluutta, sanon minä. Hei Iskä,
mulla ois vähän parannusehdotuksia!
Kaikki elämäni kesät oon miettinyt mitkä näistä sulkisivat toisensa pois, mutta tulos on aina plus miinus nolla - rakastan, vihaan, vihaan rakastaa ja rakastan vihata kesää. Mutta jostainhan se lampsuttelee paikalle vuosi toisensa jälkeen joka tapauksessa (ainakin viikoksi), joten ehkä vaan päätän että plussat syövät miinukset, vaikka miinukset tekevätkin plussista epämukavia. Siispä - kesä, täten toivotan sinut tervetulleeksi muutamalla kuvalootalla ja ultimaattisella leiribiisillä, joka on minulle ehkä rakkain korvamato koskaan. Jos tunnette biisin, huutakaa ”HEP!” ja sen lisäksi, että tulitte juuri huijatuiksi "heppileikkiin", tuntekaa itsenne tärkeiksi – kuulutte näet vähemmistöön.
Kesäleirilaulu
Pois kaaoksesta kaupungin me
hakeudutaan
ja helmaan luonnon kesäisen me
kokoonnutaan
ja Luojan luomaa kauneutta ihastellaan,
me ihastellaan
Niin suurenmoinen ihme kukka jokainen
on
ja linnunlaulun soundi hi-fi, kohinaton
ne suunnitellut insinööri etevä on,
se insinööri etevä on
Taas kerran pääsen mä
leiritunnelmaan
kun kitaran äänen kuulen
Se muistoja kantaa soinnuissaan
tuoksun havujen ja tuulen
On kesäaamu sateinen tai aurinkoinen
se leirillä on alku päivän
seikkailujen
ja löytöretki maahan uuden
ystävyyden, me löysimme sen
Ja iltarusko järven pintaa kun
värittää
me laiturilla istuskellaan märkänä
pää
ei myönnetä me että alkaa
väsyttämään, ei myönnetä, ei kirveelläkään
Taas kerran pääsen mä
leiritunnelmaan
kun kitaran äänen kuulen
Se muistoja kantaa soinnuissaan
tuoksun havujen ja tuulen
Kun pitkän päivän jälkeen leiriin
laskeutuu yö
niin liekit meitä lämmittää ja
hyttyset syö
oi Herra anna poutainen sää!
